March 23, 2017

TOKYO '17 - being a tourist in tokyo

Multa pyydettiin tällaista postausta, jonka ajattelin nyt sitten seuraavaksi toteuttaa! Eli siis, millaista on olla turistina Tokiossa ja ylipäätään Japanissa. Omat kokemukseni tosiaankin rajoittuvat vain Tokion alueeseen, eikä siitä pidemmälle, mutta Tokio on itsessään jo niin megaluokkainen mesta, että kyllä luulisin omien kokemuksieni riittävän tämän postauksen kirjoittamiseen :D Joten aloitetaan! Ja jos tulee kysyttävää niin kysykää ihmeessä! Tykkään vastailla ihmisten kysymyksiin.



Millaista on olla Tokiossa turistina? Voin sanoa, ettei se oikeasti ole niin kamalaa kuin sitä aluksi saattaisi luulla. Olihan mullakin aluksi kauhea pelko siitä, ettei mikään tule onnistumaan, kun kuitenkin se pahamaineinen kielimuuri tulee joka tapauksessa vastaan, osaisin minä muutaman hassun sanan ja lauseen japaniksi taikka en yhtikäs mitään. Ei kuitenkaan kannata säikähtää sitä, jos ei kaikkea ymmärräkään, eikä tällaista matkaa varten tarvitse opiskella japania niin paljon, että tuntuu kuin sydän ja järki halkeaisivat. Tietenkin kielen osaamisesta on hyötyä, sitä en kiellä! Mutta turha sitä on stressata, ettei kukaan ymmärrä jos et osaa puhua paikallista kieltä. 

Kaikista parhaiten selviää kysymällä. Sä et häviä siinä mitään. Mekin kysyttiin jo heti Naritan lentokentällä englanniksi, mikä olisi kaikista parhain vaihtoehto päästä Tokion ydinkeskustaan ja meitä autettiin kaikilla mahdollisilla tavoilla. On kuitenkin hyvä tiedostaa se, että esimerkiksi lentokentillä, metroasemilla sekä ihan vaikka rahanvaihtopaikoissa asiakaspalvelijoitten on pakko osata englantia edes jonkin verran juuri sellaisia matkustajia varten, jotka eivät osaa paikallista kieltä. Jotkut osaavat huonommin ja jotkut paremmin, mutta kaikista parasta japanilaisissa on se, että he oikeasti yrittävät parhaansa mukaan selittää jos et japania ymmärtäisi. Itselläni kävi monta kertaa niin, että esimerkiksi kassalla tai muuten vain kaupassa kierrellessäni en ymmärtänyt sanaakaan, tuijotin silmät lautasen kokoisina ja posket punaisina, kunnes mua alettiin palvella englanniksi. Joten älä huoli, sun ei tarvitse osata japania täydellisesti, selviät ihan hyvin englannillakin. 

Itse tietenkin kiitin japaniksi, koska ajattelin sen kuuluvan hyviin tapoihin ja niin kuin arvelinkin, lähes kaikki joille sen sanan sanoin, hymyilivät entistä enemmän. Pienetkin teot ovat hyviä keinoja osoittaa, että on kiitollinen palvelusta ja neuvoista, joita saa. 


Metroasemilla sua neuvotaan jos haluat kysyä kysymyksiä. Sun ei todellakaan tarvitse itse selviytyä reitin selvittämisestä sinne minne haluat, vaan sua autetaan mikäli uskallat kysyä. Meitä neuvottiin hymyssä suin jo ensimmäisenä päivänä. Eräs mies jopa piirsi meille kartan ja yritti huonolla englannillaan selittää, millä asemilla meidän täytyy jäädä pois ja mille linjalle vaihtaa, jotta me päästäisiin haluamaamme päämäärään eli Hatsudain asemalle. Suomalaisilla on se tyyli, etteivät he kehtaa kysyä, mutta ihan tosi, Tokiossa sun täytyy kysyä jos susta tuntuu, ettet muuten selviä. Jopa ohikulkijat saattavat neuvoa sua, jos vain viitsit kysyä.

Olin itse ensimmäistä kertaa Japanissa myös keikalla, joten mulle kaikki ne hommat ja säätämiset olivat täysin uutta asiaa. En esimerkiksi ensin tiennyt, millä tavalla meidän pitäisi jonottaa fanitavaroita, mutta kysymällä kavereilta sekin tuli tietoon. Kun olin saanut jonotusnumeroni aamulla seitsemän aikoihin ja palasin takaisin Yoyogille 11 aikoihin, olin ensin aivan sekaisin, että mitäs nyt. Ulkomaalaiset kaveritkaan eivät olleet varmoja, mutta seurasin massan mukana ja kun oli aika muodostaa jono ja mennä oman numeron kohdalle - omani oli 1710 - niin kysyin rohkeasti eräältä japanilaiselta voisiko hän auttaa mua ja vaikkei hän ymmärtänyt kaikkea, hän näytti oman lippunumeronsa ja päästi minut eteensä, vaikka hänen numeronsa oli pienempi kuin mulla. Ei kannata koskaan jäädä arvelujen varaan. 

Japanilaiset ovat muutenkin todella ystävällistä kansaa, vaikka olen varma, että jokaisessa maassa löytyy niitä poikkeuksiakin. Mulle jäi ainakin todella hyvä mieli heidän käytöksestään ja tuntui aivan utopistiselta palata Suomeen, missä valitettavasti asiakaspalvelun taso ei aina ole ihan se 5/5. 


Ravintoloissa asioiminen onnistuu myös hyvin englanniksi. Toisissa paikoissa asiakaspalvelijat saattoivat osata englantia hyvin, toisissa hieman huonommin, mutta ainoastaan kerran meillä kävi todella huono tuuri asiakaspalvelun ja ruokien kanssa. Muuten aina onnistuttiin saamaan juuri sitä, mitä toivottiin ja asiakaspalvelu oli hyvää. Eli ei kannata miettiä, että joutuisi nääntymään nälkään. Mekin yleensä vain näytettiin ruokalistalta, mitä haluttiin ja tarjoilija vielä varmisti annosmäärän ja juotavan. Omalla kohdallani voin sanoa, että kaikki sujui hyvin, vaikka kielimuuri olikin vastassa milloin missäkin tilanteessa. Kaikista tärkeintä on muistaa, että kysymällä sä et tule ikinä häviämään mitään, koska tyhmiä kysymyksiä ei ole, etenkään jos ei ole koskaan Japanissa käynyt. Itse en jännittänyt mitään tilannetta oikeastaan koskaan, eikä mua koskaan haitannut vähän sählätä kassalla tai kierrellessäni kaupoissa. 

Joten vastaus mietintöihinne; kyllä, lähde Japaniin vaikket kieltä osaisikaan. Sä tuut aivan varmasti rakastumaan siihen mestaan yhtä paljon kuin minäkin. Mä sain inspiraation aloittaa japanin kielen opinnot, kunhan vain palkka alkaa taas juosta ja pääsen ostamaan oppikirjat itselleni. Sekin auttaa jos osaat muutamia tiettyjä sanoja tai lauseita, mutta asioiminen onnistuu joka tapauksessa. Narita Airport Tobu Hotelissakin, minne me mentiin 19.3-20.3 väliseksi ajaksi, asiakaspalvelijat puhuivat erittäin hyvää englantia. Tärkeintä on uskaltaa heittäytyä, eikä säikähtää jos joskus tapahtuu pieni väärinymmärrys tai muunlainen kömmähdys.

Ai niin, haluan vielä painottaa, että kassoilla maksaessa asiakaspalvelijat antavat sun rauhassa etsiä kolikoita sun lompakosta tai vaihtoehtoisesti he itse auttavat sua löytämään tasarahan, mikäli oli tarve. Omalla kohdallani kävi niin viimeisimpinä päivinä, että H&M:ssä asioidessani kassaherra (nimeltään Keisuke, hän oli niin ihana!) sanoi, että hänellä ei ole yhtään kolikoita kassassaan, joten voisinko yrittää maksaa kolikoilla. Sanoin, etten tosiaankaan ole varma, miten paljon mulla on kolikoita, ja hän sanoi, että voi katsoa, mitä multa löytyy. Siinä sitten lompakkoa pidellessäni hän etsi tarvittavat kolikot ja höpisi muutenkin niitä näitä. Tästäkin sekoilusta jäi kaikesta huolimatta todella hyvä mieli. 


Toivottavasti tästä postauksesta oli hyötyä! Japanissa asioiminen on kuitenkin melko samanlaista kuin täälläkin, vaikka siellä pieniä väärinymmärryksiä saattaakin käydä aina välillä. Kysykää ihmeessä jos jäi kysyttävää! En oikein ollut varma, mitä kaikkea liittää tähän postaukseen, kun on tulossa muitakin postauksia tästä reissusta, mutta aina voi kysäistä jos jäi jokin mietityttämään 

4 comments:

  1. Tosi kiva postaus! :> Mieki haluaisin kovasti joskus matkustaa Japaniin, mutta kaikki aina pelottelee tuolla kielimuurilla ja 14-vuotiaana käyty japanin peruskurssi ei enää ole ihan tuoreimmassa muistissa, haha. Hyvä tietää, että ihan perusjuttuja osaamalla ja maalaisjärkeä käyttämällä pääsee kuitenkin jo pitkälle. Semmonen kysymys tuli mieleen, että millanen hintataso Tokiossa oli? Oliko esim. syöminen ja julkisilla liikkuminen kallista? Tai tuliko jonkun hintavuus/halpuus yllätyksenä?

    Malttamattomana jo odottelen lisää postauksia! ^v^

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siis kannattaa ehdottomasti lähteä, jos vain on mahdollisuus! Kielen osaaminen on tietenkin aina hyvä asia, mutta me ainakin pärjättiin ihan hyvin sönköttämällä ihmisille englantia :>

      Tokiossa oli halpaa! Ruuan hintataso yllätti mut ainakin joiltain osin, vaikka tietenkin löytyi myös sellaisia hieman fiinimpiä paikkoja, joissa hinnat olivat sitten vähän korkeampia. Mutta me saatiin eräästä aika fiinistä paikasta alkusalaatti, ruoka ja juoma hintaan ¥1,500 tai hieman enemmän, eli se ainakin yllätti.

      Metroilla liikkuminen ei ollut kallista, riippuen tietysti minne me haluttiin mennä. Hatsudailta Shinjukuun kulki suurinpiirtein ¥180 hintaan (saattoi olla vähemmänkin, tarkkaa hintaa en muista) ja Shinjukulta sitten muihin paikkoihin (Iidabashi, Asakusa, Akihabara, Ikebukuro, Kudanshita yms) maksoi sen ¥240 tai hieman enemmän tai vähemmän. Kerran tultiin Oshiagelta ja se maksoi ¥320. Se on muistaakseni ollut kallein kertamaksu (tai sitten ¥350?), joka me jouduttiin maksamaan :> Tietenkin matkoihin meni enemmän rahaa, kun välillä joutui vaihtamaan linjaa, mutta muuten oli kyllä halvempaa kuin Suomessa!

      Delete
  2. Mielenkiintoinen postaus! :) Kyllä mun on pakko joskus Aasiaan matkustaa, haluaisin tosin johonkin Balille tai Thaimaaseen :D Mutta Japani on alkanut myös kiinnostamaan mua jonkun verran, tykkään suurkaupungeista. Kiva lukea, että tuolla pärjää myös englannilla, yleensä elekielläkin pärjää vaikkei yhteistä kieltä löytyisi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kuulla, että tykkäsit!<3 Kannattaa ehdottomasti matkustaa Aasiaan, kulttuuri muuttuu niin totaalisesti, kun pääsee hieman kauemmas :D Japanissa viihtyisi, vaikkei olisi kiinnostunutkaan kaikista japanilaisista asioista. Siellä on loistavat syömis- ja shoppailumahdollisuudet, joten ehdottomasti suosittelen.

      Delete

you can write a comment in finnish, english, swedish, italian or french!