March 24, 2017

TOKYO '17 - attending to a concert

Ajattelin, että tääkin postaus olisi ihan kiva tehdä, koska mun reissun yksi pääpointeista tosiaankin oli lempparibändini, the GazettEn, 15-vuotiskeikka :) Tuskin kauhean moni mun lukijoistani on kovinkaan tutuissa väleissä tän bändin kanssa, joten linkkaanpas teille muutaman mun lempparibiisin, joita voitte kuunnella vaikka samalla, kun luette tätä postausta! Eikös kuulostakin ihan hyvältä idealta? Tämä ei muuten sanan varsinaisessa merkityksessä ole keikkaraportti vaan lähinnä selitys siitä, millainen kokemus tämä oli mun mielestäni.

 飼育れた春、変われぬ春 (Shiikureta Haru, Kawarenu Haru) (mun ultimaattisin lempparibiisi ikinä!)
 DEUX

Ehkä näillä pääsette alkuun! Joka tapauksessa siis; millaista on käydä Japanissa keikoilla? Voin heti ensimmäisenä sanoa, että aika mielettömän hienoa ja erilaista verrattuna esimerkiksi Suomeen. Oon jo monena vuonna haaveillut Japaniin matkustamisesta ja siitä, että pääsisin näkemään lempibändini livenä. Nyt siihen löytyi sitten rohkeutta! Osallistuin tosiaankin viime lokakuussa lippuarvontaan heidän faniklubinsa kautta, jotta saisin mahdollisimman hyvän paikan areenalta. Jouduttiin odottamaan vastausta lähes kuukauden verran, mutta 31.10.2016 tulikin vastaus sähköpostiin; olin voittanut lipun ja silloin oli varmaa, että nyt mä sinne Japaniin sitten lähden


Keikkapäivä olikin siis 10.3.2017. Tuona päivänä alettiin jo kuuden aikaan aamulla jakaa keikkailijoille jonotusnumeroita fanitavaroita varten Yoyogin pihalla. Itse olin joskus 07.00-07.30 välillä hakemassa lipukkeeni ja numeroksi sain 1710. Kello 11.00 alettaisiin muodostaa jonoa, joten lähdin Emman kanssa takaisin kämpille lepäämään ja valmistautumaan tulevaa koitosta varten. Olin aika jännittynyt, mutta samalla innoissani, koska pääsisin näkemään lempibändini livenä sellaisella areenalla, jolla olin ne halunnut nähdä aika monta vuotta. Yoyogi on keikkapaikkana aika mahtipontinen, sekä sisältä että ulkoa. 

Lähdin, Emma mun seuralaisenani, takaisin kohti keikkapaikkaa niin, että oltiin siellä yhdeltätoista. Oli aikamoista säätämistä, koska en ollut ennen ollut mukana tällaisessa toiminnassa, joten olin melkoisen hämmentynyt kaikenlaisista järjestelyistä. Muutamat ulkomaalaiset kaveritkaan eivät olleet varmoja, miten toimittaisiin, mutta mentiin sitten virran mukana muodostamaan jonoa. Oli paljon porukkaa, ja jonotin valehtelematta 4 tunnin verran, että saisin vaivaisen keikkapaidan, sytkärisetin sekä keikkapyyhkeen... Ostin kyllä samalla kerralla suomalaiselle kaverilleni muutamia juttuja, kun hän oli itse kipeänä, eikä ollut tullut jonottamaan taikka hakemaan edes jonotusnumeroa. 

Vaikka asiat olivatkin hieman hämmentäviä, Yoyogilla oli muutamia kylttejä, jotka neuvoivat, minne mennä ja miten toimia sekä järjestyksenvalvojia löytyi myös. Heiltä sai kysyä jos oli jotain kysyttävää. Aika erikoinen kokemus oli kaikin puolin, mutta en ollenkaan laittanut pahakseni! Nyt on tällainenkin juttu koettu. Hyvä asia on myös se, ettei tuolla tarvitse muuten jonottaa, koska sulla on lipussa paikkanumero, eikä tämä ollut mikään standing live jollain pienellä klubilla.
Fanitavaroitten ostamisen jälkeen hain keikkalipun ovien vieressä olevalta lipputiskiltä, missä ei onnekseni ollut yhtään jonoa. Piti näyttää passi, faniklubin kortti sekä vahvistussähköposti keikkalipusta, aika helppoa ja mutkatonta. Kun sain lipun käteeni ja näin oman rivini, mä hämmennyin - positiivisella tavalla.


Rivi 20, paikka 9! Joka oli kyllä todella lähellä lavaa. En olisi ikinä uskonut, että mä saisin noin hyvän paikan. En olisi edes halunnut olla liian edessä, koska hieman kauempaakin näki kaiken, mitä lavalla tapahtui enkä ole sellainen eturivihirmu. En voi muuta kuin olla tyytyväinen. 


Ennen keikkaa me käytiin Iidan kanssa ottamassa Takeshita Streetillä muutamat purikurat. Ovet avautuisivat 17.30 ja keikka alkaisi noin 18.30. Sinänsä todella kiva, että keikat alkavat Japanissa aikaisemmin, koska tämäkin keikka kesti yli kolme tuntia ja pääsi ihan ihmisten aikaan kotiin nukkumaan. Kun ihmisiä alkoi päästä sisään, ihmiset kävivät moikkaamassa kavereitaan sekä tekivät vielä pienet loppusilaukset keikkalookkiinsa. Onneksi oli aikaa levähtää ennen tulevaa koitosta. 

♥♥♥

Kun käy Japanissa keikoilla, kaikista parasta on se, etteivät ihmiset riehu tai töni ketään, kun jonotetaan esimerkiksi fanitavaroita. Suomen kulttuuriin kuuluu sellainen pieni töniminen ja riehuminen, jotta saisi haluamansa fanituotteet lempparibändiltään, mutta tuolla homma oli aivan kuin toisesta maailmasta. Ensinnäkin, monet menivät jo aikaisin jonottamaan, jotta saisivat hyvän jonotusnumeron eivätkä kitisseet, jos numero oli huonompi kuin mitä toivoi (ainakaan eivät ääneen viitsineet valittaa). Ja kun kojulle päästiin, ihmiset tekivät rauhassa ostoksensa eivätkä työntäneet ketään pois. Itse koin tämän asian todella mieluisana, koska Suomessa keikoilla ollessani ja fanitavaroita ostaessani olen joutunut pettymään aika suuresti ihmisten käytökseen. Keikallakin japanilaiset käyttäytyivät hyvin, mitä nyt fureja tehdessä osuttiin toiseen tyyppiin tai muuta vastaavaa, muttei se ollut ollenkaan niin häiritsevää, pikemminkin ihan jees. 

Kuvaa Yoyogin pihalta ennen sisäänpääsyä. Taisi olla n. tuntia ennen tai muuta vastaavaa, oltiin juuri Iidan kanssa tulossa takaisin Takeshita Streetiltä.
Tällaiselta näytti mun paikkani kohdalta! Olin loppujen lopuksi ihan hirmuisen lähellä lavaa ja siitä näki niin hyvin kaikki lavan tapahtumat.

Keikka tosiaankin pyrähti käyntiin suurinpiirtein silloin, kun sen pitikin ja voi vitsit, en voi sanoin kuvailla sitä fiilistä, kun kuulee vanhoja biisejä! He olivat myös aiemmin järjestäneet nettisivuillaan pienen äänestyksen, mitä kautta sai mennä toivomaan kolmea eri biisiä. Itse toivoin lemppariani (tietenkin) Shiikureta Haru Kawarenu Harua, Toguroa ja reilaa. Kaksi ensimmäistä biisiä pääsin kuulemaan, se oli jo unelmien täyttymys! En nyt rupea sen enempää tästä keikasta tarinoimaan muuta kuin sen verran, että oli ehdottomasti parhain ja mahtipontisin keikka, millä olen ikinä käynyt. Siis kaikki ne yksityiskohdat, bändiläisten puheet biisien välissä ja keikan lopulla, BIISIT, tunnelma, furit, riehuminen ja kaikki se teki tuosta päivästä yhden mun elämäni parhaimmista. Kiitos  

Sen kyllä huomaa, miten paljon he rakastavat toisiaan ja miten paljon the GazettE bändinä heille merkitsee - eivät he turhaan siellä lavalla tuhertaneet itkua tai yrittäneet pidätellä sitä. Pääsin myös viimeinkin kuulemaan nämä puheet - tätäkin tilaisuutta olin odottanut jo monta vuotta.
Tässä teille vielä settilistaa, en voi muuta kuin tirauttaa pari kyyneltä, koska mä ihan tosiaan kuulin NUO KAIKKI omin korvin ja näin kaiken omin silmin. 

1. Anata no Tame no Kono Inochi
2. 舐 ~zetsu~
3. 十四歳のナイフ (Juuyon Sai no Knife) 
4. センチメンタルな鬼ごっこ (Sentimental Na Onigokko)
5. Back Drop Junkie [Nancy]
6. Sugar Pain
7. Toguro
8. 飼育れた春、変われぬ春 (Shiikureta Haru, Kawarenu Haru)
9. Last Bouquet
10. Cassis 
11. ザクロ型の憂鬱 (Zakuro Gata no Yuuutsu)
12. COCKROACH
13. ワイフ (Wife)
14. Ruder
15. THE $OCIAL RIOT MACHINE$
16. 関東土下座組合 (Kantou Dogeza Kumiai)

ENCORE:
17. 泥だらけの青春 (Doro Darake no Seishun)
18. 赤いワンピース (Akai One Piece)
19. 春ニ散リケリ、身ハ枯レルデゴザイマス。 (Haru ni Chirikeri, Mi wa Kareru de Gozaimasu)
20. ☆BEST FRIENDS☆
21. LINDA~Candydive Pinky Heaven~

ENCORE2:
22. 未成年 (Miseinen)



Se oli sitten siinä! Aivan mieletön kokemus, eikä pelottanut ollenkaan, vaikka ensimmäinen kerta Japanissa olikin. Kokemus oli aivan loistava ja positiivinen, en millään malta odottaa seuraavaa kertaa, että pääsen Japaniin keikkailemaan! Toivottavasti joitakin edes kiinnosti, sillä musiikki ja keikkailu on lähellä mun sydäntä enkä tiedä, mitä tekisin ilman niitä kahta asiaa. Nyt jään tänne vain kuuntelemaan tuota settilistaa ja odottelen jos tulisi jotain ilmoitusta mahdollisesti live DVDstä. Onhan se kuitenkin aika must buy -juttu, kun on itse tuolla keikalla ollut osallisena. Pidetään peukut pystyssä, että sellainen DVD tulisi! ✌

No comments:

Post a Comment

you can write a comment in finnish, english, swedish, italian or french!