March 13, 2014

Rakastan kirpputoreja

Hejsan!

Käytiin eilen päivällä Iidan kanssa jälleen kerran kirpparilla ja mukaan lähti taas pari tosi mieluista juttua :-) Meidän kärry täyttyi vaikka minkälaisista vaatteista ja muistakin jutuista, mutta loppupeleissä Iida päätyi ostamaan vain kamalan kasan kirjoja ja hippirepun tulevia festareita varten ja mä tyydyin näihin:


Ruutupaita 3€ ja pyöreät aurinkolasit 2€ 

Rakastuin oitis noihin molempiin! Laseista vitsailin aluksi, mutta jostain kumman syystä en vain voinut vastustaa kiusausta. Mulla ei oo ikinä ollut pyöreitä laseja, joten tällaiset on juuri sopivat mun aurinkolasikokoelmaani :-D Ja tuon ruutupaidan ostin siksi, koska rakastan sellaisia paitoja ja koskaan ei voi olla semmosia liikaa! Paidan värimaailmakin on mun makuuni täydellinen, eipä oltu sitä hinnallakaan pilattu. Mun eilinen asukokonaisuuteni näytti kuitenkin tältä:



ruutupaita GT / farkkulegginssit H&M / kaulakoru Seppälä / söpöt sukat TIGER 


Näiden parissa aika vierähtää mukavasti. Bridan luin itse asiassa jo eilen loppuun enkä kyllä tykännyt yhtään. En ymmärrä, minkä takia Paulo Coelhon kirjat on aina sellaisia Jumala- ja uskontoasioiden sekoituksia ja kaikkea sellaista ylitsevuotavaa henkevää shittiä. Kaksi hyvää kirjaa oon kyseiseltä kirjailijalta lukenut: Paholainen ja neiti Prym sekä Portobellon noita. Sen lisäksi oon lukenut 11 minuuttia, Piedrajoen rannalla istuin ja itkin ja nyt tuon Bridan. Vaikka en Coelhon kirjoituksista niin välitä niin pakko ne kirjat on kuitenkin lukea ja niinsanotusti sivistää itseään... Onko kellään muulla samanlainen ongelma kuin mulla? :-D

Tänään meen Iidan ja Santun luo pitämään Supernatural-putkea ja huomenna vuorossa olisi pitkästä aikaa siskoaikaa kera viinin ja pienen bibityksen! Ei oikein saatu muita mukaan niin päätettiin sitten pitää tällainen ilta kaksistaan ^^ Kelpaa mulle! Nyt alan kuitenkin valmistautua, meen tiskaamaan ja sitten luen tuota Tohtori Jekyll ja Hydeä, että saisin senkin mahdollisimman nopeasti loppuun!

Tsaukki!

March 11, 2014

Little Friday

Heissan!

Perjantaina me käytiin Iidan ja Lindan kanssa vähän fiilistelemässä Alice Airbuzzin akustista keikkaa. Samalla kertaa saatiin myös otettua mun asusta kerrankin ihan hyvät kuvat! :-D That's pretty unusual for me. Lauantaina sen sijaan täällä meillä alkoi ton mamman puolen remppaaminen, mutta itse en ollut siinä juurikaan mukana. Kävin ottamassa parit kuvat vain remonttimiesten pyynnöstä. Viikonloppuna oli kyllä niin ihana sää, että sunnuntaina päätettiin äipän kanssa käydä kirpparilla ja illemmalla menin Emman kanssa pyöräilemään :-) Hauskaa oli! Nyt on jalat aivan sairaan hellänä pyöräilyn jäljiltä...


Kierreltiin ensin Iidan kanssa parit kaupat läpi ja löysin Seppälästä ihanan paidan! Meen ostamaan sen tällä viikolla, pakko! 


Santerista tällainen kuva, kun se oli siellä rumpumiehenä, eikä hänestä saanut niin hyvää kuvaa, kun he soittivat :(


Keikan jälkeen päätettiin Iidan kanssa käydä vielä parit kaupat läpi ja lopuksi mentiin ottamaan erääseen nurkkaan muutamat kuvat, kun kerrankin sai käyttää kameraa rauhassa ilman kiinnostuneita silmäpareja :-D


Eikä me edes tykätä kaljasta.


 nahkatakki GT  kaulahuivi GT  kengät CL!CK  laukku kirppis 
 farkkulegginssit kirppis  kauluspaita kirppis  neule kirppis  kaulakoru Seppälä 

Seuraavaksi esittelen parit ostokset, joita en ookaan täällä vielä näyttänyt!

 ristipaita Tarjoustalo, 10€  pikkulaukku kirppis, 4,50€ 

Tänään koin ihan jäätävän hypetyksen, syinä nämä kaksi asiaa:



Mun FADELESS shipattiin tänään! Uskalsin ensimmäistä kertaa ikinä tilata jotain CDJapanilta, kääk! Toivottavasti sinkku tulee turvallisesti perille asti! Toinen kuva meinaa sitä, että holy shit, the GazettEn kesän keikkapäivämäärät ilmoitettiin tänään! Vaikken ookaan menossa tuolle tourille, kun ei alunperinkään ollut aikomuksena tai suunnitelmana, mutta oon jotenkin ihan super excited! En malta odottaa setlistin spoilaamista netissä :-) DISORDERxNILinkin eka settilista julkaistiin tänään ja voi räkä sanon mä, kun he soittivat mm. Bath Roomin, D.L.N, Nausea & Shudderin ja Akai One Piecen. Kaikki yksiä lemppareita esimerkiksi... Hahaa.

Heissan kaikki!

March 7, 2014

Kun mä sinut kohtasin...

... oli ilta ihanin!

Heipsan vain täältä Turusta! 

Viimeinkin mä jaksoin vaivautua ottamaan itseäni niskasta kiinni ja väsäämään tämän postauksen, joka keskittyy siihen, miten mun ja the GazettEn yhteinen taipale alkoi. Oon joskus tehnyt tällaisen postauksen jo, mutta nyt se on täällä uudempana ja päivitettynä ^^ Sitä paitsi, oon tainnut poistaa alkuperäisen postauksen täältä, kun siivoilin blogin sisältöä joskus aikoja sitten... Anyhow, toivottavasti jotkut jaksavat lukea tämän läpi nimittäin ajattelin itse panostaa tähän postaukseen, koska tällaisia on aina mukavaa lukea jälkeenpäin. Pitemmittä puheitta, antaa palaa!




Tutustuin the GazettEen joskus vuoden 2005 lopulla ja koko homma sai alkunsa aivan sattumalta, niin kuin aika usein jonkun bändin kohdalla. Iida oli selannut joskus jotain japanilaisten bändien listaa ja katsonut itse pari musavideota tältä bändiltä. Hän informoi mua heidän olemassa olostaan ja päätin antaa mahdollisuuden. Ensimmäinen biisi, jonka koskaan kuulin koko bändiltä oli Tokyo Shinjuu, eikä kyseinen kipale saanut mua liiemmin innostumaan. Siitä puuttui se jokin. Olin silloin vielä niin nuori ja tykkäsin menevämmästä ja leikittelevästä musiikista, joista An Café, ayabie, Ayumi Hamasaki ja Alice Nine ovat jääneet parhaiten mieleen. Tokyo Shinjuun jälkeen ajattelin "ihan sama, en mä tästä kuitenkaan innostu, ei inspaa" ja annoin olla (vaikka salaa latasinkin heidän biisejään, ihan vain siksi, jos vaikka tulevaisuudessa kiinnostaisi). Joskus kun lähdin kuuntelemaan Filth In The Beautya poistin biisin saman tien, koska luulin kyseisen kappaleen olevan jonkun toisen artistin: en nimittäin kuunnellut kuin ne sekuntit, jolloin naiset laulavat. 

Ala-asteella Emmalla oli repussaan kuva Rukista ja kysyinkin, että kuka ihme toi on. En ollut nähnyt yhtäkään kuvaa the GazettEsta ja kun Emma kertoi, mistä bändistä kyseinen herra on niin menin tsekkaamaan kuvat ja pari videota. Kuvien perusteella en osannut arvata kuka on kukin (kyllä, olin tyhmä). Luulin, että Ruki on kitaristi, samoin kuin Reita, Uruha laulaja, Aoi rumpali ja Kai basisti. Meni vähän mönkään, eikö? 
Vuoden 2006 lopulla tajusin, että kyllähän mä tästä bändistä diggailen ihan mielettömästi ja kuuntelinkin sitä aika paljon. Lempibändiksi the GazettE muodostui ihan vuoden 2006 lopulla, mutta silti jostain kumman syystä An Café ja Dir en grey kiinnostivat enemmän. Ensimmäiselle Suomen keikallekaan en mennyt/päässyt, koska a) liput menivät heti ja b) isi antoi vain yhden vaihtoehdon: joko Ankkarock, minne Dirut olivat menossa tai Gaze. Arvatkaa kumman puolelle olisin kallistunut joka tapauksessa. No vittu b:n tietysti. 

Siitä koko homma sitten lähti liikkeelle. Tuli ihan jäätävät masikset, kun itse olin 30.10.2007 Caribialla katsomassa The Arkia. Kaverit kertoivat, että oli hyvä keikka, paras koskaan. Ajattelin: "perkele, joskus mäkin ne vielä näen! Mun on pakko! Mä en lähde tästä maailmasta ennen kuin oon päässyt kokemaan niiden keikan!" En tosin osannut arvata, että siihen menisi niin monta vuotta, mutta onneksi vuonna 2013 mun toive toteutui: Petra lähetti melkein sydänkohtauksen aiheuttavan viestin ja itkin. 10.4.2013 itkin enemmän, koska sain käsiini tämän:


Tuollainen pala paperia sai mut niin monta astetta onnellisemmaksi.

Multa kysytään tosi usein "miksi gaze, mikä siinä on niin hienoa mukamas?" Ja aina mä vastaan: kaikki. Siinä bändissä on kaikkea, mistä mä tykkään ja mitä mä voisin bändiltä toivoa. Vaikka bändi on ollut mun lempparini jo vuodesta 2006, vasta vuonna 2008 mulla nousi tunteet pintaan, kun kuuntelin heidän biisejään ja aloin ostella heidän levyjään. Mä näen tässä bändissä täydellisyyden, vaikka heillä on myös sellaisia biisejä ja musiikkivideoita, joista en tykkää. Kuitenkin, se tunne, kun kuuntelee tätä bändiä, se on joka ikisellä kerralla aivan huikea. Mikään kuuntelukerta ei ole samanlainen, jokaisella kerralla sitä tajuaa aina vain enemmän, että maailmassa on oikeasti sellainenkin bändi, joka voi vaikuttaa näin paljon mielialaan ja elämänlaatuun. Tämä on tällainen lässynlääjuttu, mutta tässä maailmassa on tasan viisi bändiä, jotka ovat tehneet mun maailmastani paremman: Queen, The Rasmus, Lordi, An Café ja the GazettE. Ja vaikka en ymmärrä kaikkia laulunsanoja, ei se silti tarkoita sitä, etteikö kyseinen biisi voisi koskettaa mua syvästi.
Mä en osaa sen paremmin selittää, mikä tästä bändistä tekee mulle niin rakkaan. Se vain on. Sen musiikki saa mut tuntemaan niin monia eri fiiliksiä samaan aikaan, eikä nykyään mikään bändi osaa tehdä niin. the GazettE ei ole yhden genren bändi ja siitä tykkään ihan sairaan paljon.



Ja aina multa kysytään "Miksi Ruki? Mikä siinä on niin jännää?" Alunperinhän Aoi oli mun lempijäsen, mutta oikeastaan vain sen takia, koska kitaristi + älymakee huulikoru = automaattinen ykkössijoitus mun palkintopallillani. Kasvoin kuitenkin tuosta huulikorumuodista yli ja tajusin, että laulajat on mun weak point. Keskityin enemmän ja enemmän vain Rukin ääneen ja vertailin vanhoja sekä uudempia biisejä keskenään. Näin aika jänniä muutoksia, mutta en koskaan voinut sanoa, että Rukin ääni olisi mennyt huonompaan suuntaan. No way. 
Rukin ääni on rakkaus. Rukissa on sitä omaa viehätysvoimaansa ja tykkään hänen persoonallisuudestaan: hän on sellainen kuin haluaa olla ja nähnyt todella paljon vaivaa saavuttaakseen unelmansa. Nyt on hän sitä, mitä on kaiken aikaa yrittänyt ja halunnut olla. Ja koska oon ulkonäköpinnallinen toisinaan niin kai se on pakko sanoa, että Ruki näyttää hyvältä. Ja haluatteko kuulla miksi? Hänen nenänsä on täydellisin koskaan, oikein kunnon perfection. Ja huulet ja kädet ja jalat ja kaula ja korvat (en just myöntänyt mitään). Rukissa on myös se hauska juttu, että the GazettEn hyypiöistä hän taitaa olla se, joka muuttuu eniten aina, kun he ovat vaihtamassa tyyliä. Ja kaikille tiedoksi, että blondi Ruki on mun ikuinen märkien päiväunien kohde okei bye.




Tykkään tosi monista tyyleistä, joita Gazella on ollut 12 vuoden aikana, mutta jos pitää sanoa jotkut tietyt lempparit niin Rukin Gurenin ja Leechin tyylit ovat jääneet kaikista parhaiten mieleen. Rukin Gurenin mummoverhopuku oli aluksi ihan älyttömän kammottava tapaus, mutta ajan myötä opin rakastumaan siihen. Leechin tyylin valitsin sen takia, koska tuollainen kikkarapää on Rukille ihan mielettömän ihana vaihtoehto, harmi vain, että hän ei itse koko kampauksesta välittänyt ollenkaan. Nyyh. 
Sen sijaan tykkään eniten Kain rastatyylistä, paras koskaan. Before I Decay -linjoilla mennään, joten nämä ovat Uruhan ja Reitan parhaat tyylit. Aoi sitten taas on näyttänyt Distress&Coma-aikoina (?) kaikista parhaimmalta. Esim. tuo hiustyyli!
Gaze osaa kuitenkin aina yllättää! Rukin karkkipaperityyli oli totaalinen yllätys (ja turn off), mutta siitä pirteestä tykkäänkin tosi paljon. Ja uusin tyyli, jossa Ruki palasi punamustaan hiusväriin oli ihan mieletön ja positiivinen ylläri. Ja Reitan ruskea tukka on rakkautta, älä mies värjää blondiksi enää.

Ja jos multa kysytään usein syitä siihen, miksi tykkään Gazesta ja Rukista niin paljon, niin ihan yhtä usein multa kysytään mun lempibiisejä. Aluksi mulla ei ollut mitään ykköslempparia, mutta ajan myötä sellainenkin onnistui löytymään ja tässähän se tulee:


the GazettE - Shiikureta haru, kawarenu haru

Ihmiset ei aina edes usko tätä, mutta kyllä, tuo biisi on mun kaikista lempparein. Muita todella hyviä ovat mm. D.L.N, MAD MARBLE HELL VISION, Hyena, Reila, Katherine in the Trunk, VENOMOUS SPIDER'S WEB, INSIDE BEAST, Cassis, REDO, THE INVISIBLE WALL, Guren, 籠の蛹, Linda~Candydive Pinky Heaven~, Bath Room, Baretta, DIM SCENE, UNCERTAIN SENSE, Remember the Urge, Headache Man, UNTITLED, VERMIN, Toguro, Nausea & Shudder ja Taion. Ja lista voisi toki jatkua pidemmällekin. Tässä nyt kuitenkin muutamat biisit vielä:









Mä en hirveästi tykkää katella musavideoita, jos oon ne jo kertaalleen katsonut. Tietty löytyy pari poikkeustakin, esimerkiksi MAD MARBLE HELL VISION, DERANGEMENT ja INSIDE BEAST, niitä jaksaa tuijottaa tovin jos toisenkin. 
Ja sitten päästäänkin siihen kohtaan, joka kiinnostaa aika varmasti kaikkia jossain määrin: mitä fanitavaraa kukin fani omistaa tahollaan. En ole sellainen ihminen, että ostaisin joka ikisen sinkun, levyn, live dvdn tai vaate-/härpäkekrääsän, mutta aina välillä joku juttu kelpaa. Mulla ei ole paljon levyjä, mutta tässä kuitenkin kuvaa:



Eli multa löytyy TOXICin, STACKED RUBBISHin, DIMin, Before I Decayn, SHIVERin, PLEDGEn ja Remember the Urgen limitedit. Muut levyt on normaaleja, samoin ylempänä näkyvät live dvdt. Oon nyt vasta viimeaikoina innostunut säästämään rahaa levyihin ja dvdeihin ja mulla on lista, mitä pitäisi vielä ostaa. Mulle ei kuitenkaan merkitse se levymäärä oikeastaan mitään, kunhan omaksi ilokseni ostan näitä, jotta voi automatkoilla kuunnella levyjä perheen kanssa. Live dvdt on myös hyviä muistoja, vaikkei itse olisi kyseisellä keikalla ollutkaan. Pääsee silti itse fiilistelemään mukaan ja näkemään, miten paljon he ovat kehittyneet ja muuttuneet vuosien varrella.



Levyjen ja dvdeitten lisäksi multa löytyy yksi keikkapaita, kiertuepyyhe, Aoin plektra ja julisteita ja flaikkuja iso pino, tuossa nyt vain ne isoimmat ja ne, jotka satuin löytämään. Enää mua ei kiinnosta ostella julisteita, koska en tee niillä oikeastaan yhtään mitään. Gazen keikalla koin muutenkin kamalan aivopierun, kun menin ostamaan kymmenellä eurolla sen hemoison julisteen... No, hyvin se ainakin peittää sinitarrajälkiä seinällä. Vaikka en ole sen kummoisempi fanituotteiden hankkijaihminen niin tykkään silti ihastella kaikkia paitoja ja mitä kaikkea muuta Ruki onkaan suunnitellut! Ja aina tietysti toivoisin, että voi olisipa mullakin tuollainen, mutta mä en loppupeleissä edes tykkää esimerkiksi keikkapaidoista... Ostan niitä lähinnä muistoiksi ja käytän pari-kolme kertaa ja siinä se. 

Lopuksi vielä muistoja 29.9.2013, eli keikkapäivältä, oli paras keikka koskaan.



All in all, the GazettE on tutustumisen arvoinen bändi: aivan huikeaa musiikkia, aivan ihanaa live-esiintymistä, aivan ihania juttuja, nauraa saa paljon heidän kömmellyksilleen sekä Aoin ja Rukin twiittauksille ja tämä bändi on mun lempparini ollut niin pitkän aikaa, että toivottavasti pysyykin sellaisena vielä pitkään. Ensi vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta, kun tutustuin bändiin ja aloin kuunnella heidän biisejään. Time flies fast, sanoisinko. Mitäs muuta? No, hyviä hetkiä on koettu tämän bändin kanssa. Kiitos, the GazettE.

DONE&DONE! Propsit sille, joka jaksoi lukea. Nyt kuitenkin ryhdyn lukemaan, heihei